Voiman jäljillä

Kävin äsken katselemassa kevään edistymistä lähimetsän poluilla juosten, tänä kauniina iltana. Kiurut ja töyhtöhyypät näyttävät olevan täydessä vauhdissa. Etätyöpisteeni ikkunasta näen, kun sepelkyyhkyt kujertavat langalla ja hivuttautuvat lähemmäs toisiaan. Mustarastaskin siinä tarkkaili ympäristöään näköalapaikalta. Kevät on minun ehdoton suosikkivuodenaikani. Lähimetsissä ei ollut lunta enää kuin pälvi siellä, toinen täällä. Aika märkää oli paikoitellen. Jokaisella lenkilläni minulla on mielessä tavoitteeni. Viiskytviis kilometriä polkujuoksua ja kymppitonni tutkimukselle. Sen ensin mainitun selätän, mutta tuohon toiseen tarvitaan aika monen ihmisen panostusta. Yhdessä me sekin tavoite saavutetaan, eikös vain. Harjoittelusta Viime viikolla harjoittelu sujui aika mukavasti. Kävelin joka päivä, kuten suunnitelmaani kuuluu. Olen alkanut kävellä töihin. Etätyössä on sekin hyvä puoli, että voi itse valita kuinka pitkä työmatka on. Minulla se on ollut kahdesta kolmeen kilometriä aam

Haluaisin ajatella vain iloisia asioita ja keskittyä harjoitteluun kohti toukokuun NUTS-tapahtumaa. Ihan niin kuin silloin, kun sain kuulla syöpäkasvaimen hyökänneen kehooni. Silloin aivoissani aktivoitui hälytystila, joka sanoi, tai oikeastaan kiljui ja kirkui, että muu on nyt toisarvoista, minun on vain tehtävä kaikkeni pysyäkseni hyvällä mielellä. Mikään pakokauhu tai masennus ei saa tulla tekemään tästä vielä vaikeampaa. Toistelin itselleni, että mitä tahansa tuleekin, minä selviän siitä, kaikki järjestyy. Keskityin hyviin asioihin. Sairaslomallani luin ja kuuntelin paljon äänikirjoja. Sellaisia hyvän mielen tarinoita, joiden mukana matkasin ihan muualle, pois oman elämäni vastoinkäymisistä. Elokuussa sai vielä nauttia kesän lämmöstä ja valosta. Sain keskittyä toipumiseen, paranemiseen. En ajatellut muuta.   Aina ei jaksa Välillä minun on pysähdyttävä kysymään itseltäni, kuinka paljon minä tänään jaksan kestää. Ikävät asiat on ajoittain helpompi ottaa vastaan, kun keskittää huom

  Oletko joskus toivottanut voimia jollekulle vaikean asian kanssa kamppailevalle? Tai onko läheisesi toivottanut sinulle voimia? Vakavan sairauden edessä ainakin minä olen joutunut kysymään itseltäni mistä niitä voimia löytyisi kaiken läpikäymiseen. Kaiken sen, mistä ei edes tiedä, ei osaa kuvitella. Juhannuksen jälkeen viime kesänä sain kuulla sairastavani suolistosyöpää. Monenlaista on mahtunut tämän matkan varrelle. Vaikka kuinka päätin, että elämäni ei saa pyöriä sairauden ympärillä, niin se kuitenkin on ollut koko ajan mielessä ja muuttanut monia asioita. TYKSissä on tullut vierailtua usein, ja kesälomatkin tuli siirrettyä tuonnemmaksi. Takaiskuista toipumisen tielle Kolmas leikkaus syksyllä piti olla viimeinen. Good bye syöpä ja TYKSissä vietetyt päivät ja yöt. Tästä alkaa uusi elämä ja uusi tulevaisuus, niin minä ajattelin. Silloin juuri sairaalasta kotiuduttuani sattui avautumaan NUTS Karhunkierroksen ilmoittautuminen, ja monet lenkkikavereistani olivat innolla lähdöss