Kevään merkit voimistuvat ja voimistavat

Kävin äsken katselemassa kevään edistymistä lähimetsän poluilla juosten, tänä kauniina iltana. Kiurut ja töyhtöhyypät näyttävät olevan täydessä vauhdissa. Etätyöpisteeni ikkunasta näen, kun sepelkyyhkyt kujertavat langalla ja hivuttautuvat lähemmäs toisiaan. Mustarastaskin siinä tarkkaili ympäristöään näköalapaikalta. Kevät on minun ehdoton suosikkivuodenaikani. Lähimetsissä ei ollut lunta enää kuin pälvi siellä, toinen täällä. Aika märkää oli paikoitellen.

Jokaisella lenkilläni minulla on mielessä tavoitteeni. Viiskytviis kilometriä polkujuoksua ja kymppitonni tutkimukselle. Sen ensin mainitun selätän, mutta tuohon toiseen tarvitaan aika monen ihmisen panostusta. Yhdessä me sekin tavoite saavutetaan, eikös vain.

Harjoittelusta

Viime viikolla harjoittelu sujui aika mukavasti. Kävelin joka päivä, kuten suunnitelmaani kuuluu. Olen alkanut kävellä töihin. Etätyössä on sekin hyvä puoli, että voi itse valita kuinka pitkä työmatka on. Minulla se on ollut kahdesta kolmeen kilometriä aamuisin. Ja lounastauolla käyn toisen pienen kävelylenkin, jotta jaksan istua tietokoneen ääressä iltaan.

Olen ottanut tavaksi myös tehdä TV kakkosen aamujumpan arkipäivisin. Se on sellainen seitsemän minuutin taukojumppa, joka saa veren kiertämään ja happea lihaksille ja aivoille. Jumppa löytyy Yle Areenasta, niin että senkin voi tehdä itselle sopivana ajankohtana. Lihaskuntoharjoituksia saisi olla ohjelmassani enemmänkin. Kaipaan työväenopiston ohjattua jumppaa.

Tiistaina hyppäsin pitkästä aikaa polkupyörän selkään. Se on mukavaa vaihtelua juoksemiselle. Viikon juoksulenkkeihin sisältyi pari peruslenkkiä, toinen kympin verran ja toinen alle neljän kilometrin kevyt hölkkä. Lenkin jälkeen teen yleensä muutaman askelkyykyn ja pienet venyttelyt jo ulkona. – Venyttelyäkin kaivattaisiin lisää.

Vauhdin vaihtelusta monipuolisuutta

Perjantaina juoksin vähän reippaamman kympin. Alkuun parin kilometrin verran verryttelyä, sitten vähitellen kiihtyvällä vauhdilla seitsemän keskimmäistä kilometriä, ja loppuun taas verryttelyä. Taisihan siitä tulla melkein 11 kilometriä kaikkiaan. Tuntui tosi kivalta juosta vähän reippaammin vaihteeksi. Yleensäkin tykkään vaihtelevista vauhdeista juoksulenkeillä. Jotenkin se virkistää sekä mieltä että kehoa. Vauhtini on kylläkin hidastunut, mutta yritän ajatella, että ei se haittaa. Vaikka haittaa se kuitenkin. Pitää sopeutua ja tehdä sen minkä voi ja kohtuudella jaksaa. En tosin ole vieläkään vakuuttunut, että 55 kilometriä poluilla ja tuntureilla on kohtuullista. Uskon silti, että pystyisin siihen jo nyt, kunhan en ahnehdi vauhdissa.

Pitkiksiä tarvitaan

... ja niistä myös nautiskellaan. Viime sunnuntain pitkältä lenkiltä hain itseluottamusta, mukavaa lenkkiseuraa ja tuntumaa metsäpoluille. Koko talvi on tullut lenkkeiltyä pitkin teitä. Poluilla juokseminen on eri tavalla rasittavaa lihaksille. Toisaalta se kuormittaa eri lihasryhmiä monipuolisemmin kuin tietä pitkin taivallus. Kävimme kiertämässä Vajosuon vaellus -reitin pienellä poppoolla. Takaisin parkkipaikalle palatessa matkamittarini näytti 29,4 km. Pakko myöntää, että ei ollut minkäänlaista houkutusta juosta sitä ”puuttuvaa” 600 metriä. 

Kaikkiaan viime viikkooni sisältyi juoksukilometrejä noin 55, pikku pyöräily 17 km ja kävelymatkaa en laskenut. Sopivasti sitäkin. Näillä mennään kohti tavoitetta.

Tällainen liikuntaviikko on aika tyypillinen, vaikka en kovin tarkasti harjoitteluani suunnittelekaan.

Toivottavasti pääsiäinen tuo sinullekin ulkoilusta, liikunnasta ja kevään etenemisen seuraamisesta nauttimista. Eikä pääsiäisherkkujakaan sovi unohtaa.

Iloista pääsiäistä kaikille!