Siirry pääsisältöön

Yhdessä voiman jäljille

 




Oletko joskus toivottanut voimia jollekulle vaikean asian kanssa kamppailevalle? Tai onko läheisesi toivottanut sinulle voimia? Vakavan sairauden edessä ainakin minä olen joutunut kysymään itseltäni mistä niitä voimia löytyisi kaiken läpikäymiseen. Kaiken sen, mistä ei edes tiedä, ei osaa kuvitella.

Juhannuksen jälkeen viime kesänä sain kuulla sairastavani suolistosyöpää. Monenlaista on mahtunut tämän matkan varrelle. Vaikka kuinka päätin, että elämäni ei saa pyöriä sairauden ympärillä, niin se kuitenkin on ollut koko ajan mielessä ja muuttanut monia asioita. TYKSissä on tullut vierailtua usein, ja kesälomatkin tuli siirrettyä tuonnemmaksi.

Takaiskuista toipumisen tielle

Kolmas leikkaus syksyllä piti olla viimeinen. Good bye syöpä ja TYKSissä vietetyt päivät ja yöt. Tästä alkaa uusi elämä ja uusi tulevaisuus, niin minä ajattelin. Silloin juuri sairaalasta kotiuduttuani sattui avautumaan NUTS Karhunkierroksen ilmoittautuminen, ja monet lenkkikavereistani olivat innolla lähdössä sinne. Minua ei tarvinnut kauan houkutella – ilmoittautuminen meni saman tien 55 kilometrin polkukoitokseen Oulankajokilaakson upeissa maisemissa, ja suunnitelmat iloisesta valmistautumisesta lähtivät käyntiin. Vaan eipä mennyt viikkoakaan, kun minut kyyditettiin ambulanssilla TYKSin päivystykseen septisessä tilassa. Suolen liitos oli alkanut vuotaa, ja päädyin jälleen leikkaussaliin.

Henkisesti koin sen aika musertavana. Sairaalassa vierähti melkein viikko, ja vahvat antibioottikuurit jatkuivat vielä toisen mokoman kotona. Omasta mielestäni minun piti olla juoksemassa pitkin metsiä. Vaan ei auttanut, taas piti aloittaa pienistä, hitaista, varovaisista kävelylenkeistä vahvoihin kipulääkkeisiin nojaten. Silloin kävi mielessä, että jotain ylimääräistä tukea tarvitaan, jotta selviydyn 55 kilometrin polkuretkestä ja 1500 nousumetristä vaativassa maastossa. Voimia sain etsiä tosissani, jotta sain mieleni taas valoisalle puolelle tuon odottamattoman takapakin jälkeen.

Jokaisella omat tapansa löytää voimaa

Perheen ja ystävien tuki on ollut minulle äärettömän tärkeää. Sen lisäksi olen etsinyt hyvää mieltä minulle rakkaista harrastuksista. Uskon, että meillä jokaisella on oma tapamme käsitellä vaikeita asioita ja omat rakkaat puuhamme tai harrastuksemme, joista nautimme niin paljon, että niihin asioihin uppoutuessamme kaikki näyttää pikkuisen valoisammalta. 

Juokseminen on minulle luonnollinen ja ominainen tapa pitää huolta sekä fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnistani. Sieltä löytyy voimani jäljet niin kauan kuin pystyn liikkumaan.  Kaikkien ei silti tarvitse juosta. Ei ole väliä, mistä itse kukin voimansa löytää. Tärkeää on vain, että jaksaa etsiä.

Varainkeruukampanjamme suolistosyövän tutkimukseen

Ajatus varainkeruusta juoksemalla on itänyt mielessäni jossain taustalla jo jonkin aikaa. Ei vain ole tuntunut oikealta ajalta tarttua siihen. Ennen kuin nyt.

Niinpä otin yhteyttä Lounais-Suomen syöpäyhdistykseen, ja aloimme yhdessä suunnittelemaan tätä kampanjaa, jolla keräämme varoja suolistosyövän tutkimukseen.  

Jokainen voi auttaa

Homma toimii niin, että minä juoksen, sinä lahjoitat.  Mikään summa ei ole liian pieni. Mutta yläraja on kymppitonni 😉. Ohjeet lahjoituksiin löytyy Lounasis-Suomen syöpäyhdistyksen sivuilta https://www.lounais-suomensyopayhdistys.fi/osallistu/lahjoitukset-keraykset/. 

Kirjoittelen tänne pieniä tarinoita lenkkipolkujeni ja toipumiseni varrelta. Toivon, että tämän myötä toiset syöpään sairastuneet voisivat löytää oman voimansa jatkaa matkaa sairauden kanssa ja siitä toipumisessa. Mikä kenellekin kohdalle osuu.

Lähdetään yhdessä voiman jäljille, kulje kanssani.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mistä nyt voimaa?

 Kävin juoksulenkillä. Yritin tehdä siitä kevyen lenkin, mutta ei juokseminen ole ollut kevyttä ainakaan kolmeen vuoteen. Vaikka miten hitaasti menisin, juoksu on juoksua, ja aika raskasta.  Kolme vuottako siitä tosiaankin on, kun minut ensimmäisen kerran leikattiin. Ajan kulumisesta yht'äkkiä muistan, että kolmen vuoden kuluttua minun on taas haettava töitä - ääh! Saman tien saan itseni kiinni: mistä näitä huonoja ajatuksia nyt tunkee päähäni? Juoksemisenhan piti kääntää ajatukset hyväksi. Täytynee nyt itse muuttaa ajatukseni paremmiksi. Olikohan se niin, että ylämäessä syke nousee ja ajatukset laskee? Kun mäki ja syke kääntyivät laskusuuntaan, ja samalla ajatukset nouseviksi. Nyt juuri ei tarvitse murehtia seuraavan työpaikan löytämistä. Eikä muuten tarvitse murehtia syöpäkasvaimiakaan. Kävin labrassa verikokeessa juuri eilen, ja sain samantien taas vastauksen, jossa kerrottiin, että kaikki on hyvin ja seurantaa jatketaan suunnitellusti. Suunniteltu tarkoittaa tekstiviestimu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minulle kuuluu ihan hyvää, luulisin

  Olen kai selvinnyt tästä sairaudesta tällä kertaa. En entiselleni vielä lähestulkoonkaan, mutta tietääkseni minulla ei ole syöpää juuri nyt. En huomaa kasvaneeni ihmisenä. Jos olen siitä jotain oppinut, niin ehkä sen, että hetken aikaa muistan oman kuolevaisuuteni. Ja läheistenikin. Sekin unohtuu aika nopsaan. En osaa olla yhtään armollisempi kenellekään sen takia, että sairastin. Tuskin edes itselleni, vaikka joka päivä siihen pyrinkin. Harmin paikka, sillä olisi kiva, jos osaisin. Miten hienoa olisikaan, jos olisin muuttunut nainen, muutenkin kuin fyysisesti vähän runneltu ja pitkään taas aika huonokuntoinen. Jos ymmärtäisin elämää paremmin ja ottaisin rauhallisemmin vastaan kaikki arjen hankaluudet. Niin nyt ei kuitenkaan tapahtunut. Miksi aina vain tsemppausta? Luin artikkelin kirjasta, jossa kerrotaan kuulemma ”erilainen syöpätarina”. Artikkelin mukaan tarinat ovat pullollaan tsemppausta ja selviytymistä. Ja lehdet täynnä ihmisiä, jotka selvisivät. No, eivät ne kuo...
2 kommenttia
Lue lisää

Aikalisä

Sain leikkausajan TYKSiin. Seuraava leikkaus on 20.5. Toivottavasti se on elämäni viimeinen leikkaus, sillä nyt tuntuu, että alkaa jo riittää sitä lajia. Samalla olen hyvin tietoinen siitä, että vaikka sairastumiseni olikin pelkkää huonoa tuuria, olen myös onnekas. Kasvain havaittiin ajoissa ja saatiin kokonaan poistetuksi. Ennusteeni on valoisa. Niin ei todellakaan ole kaikkien suolistosyöpään sairastuneiden kohdalla, kun tiedämme, että paikallisesti levinneeseen syöpään sairastuneistakin joka kolmas kuolee viiden vuoden kuluessa sairauden toteamisesta. Tutkimusta tarvitaan, ja siihen tarvitaan rahoitusta. Minä otan nyt aikalisän Sairaanhoitajan soitettua ja ilmoitettua tuon leikkausajan, en ensin tiennyt, mitä siitä ajattelen. Olin hiljattain suunnitellut, ja sanonut ääneenkin, että jos leikkaus tulee vielä ennen NUTS Karhunkierros -tapahtumaa, haluan siirtää sen myöhemmäksi. Siis leikkauksen. Vaan enpäs sanonut mitään. Ajattelin, että vai niin, vai sillä tavalla olette suunnitel...
Lähetä kommentti
Lue lisää