Siirry pääsisältöön

Mistä nyt voimaa?

 Kävin juoksulenkillä. Yritin tehdä siitä kevyen lenkin, mutta ei juokseminen ole ollut kevyttä ainakaan kolmeen vuoteen. Vaikka miten hitaasti menisin, juoksu on juoksua, ja aika raskasta. 

Kolme vuottako siitä tosiaankin on, kun minut ensimmäisen kerran leikattiin. Ajan kulumisesta yht'äkkiä muistan, että kolmen vuoden kuluttua minun on taas haettava töitä - ääh! Saman tien saan itseni kiinni: mistä näitä huonoja ajatuksia nyt tunkee päähäni? Juoksemisenhan piti kääntää ajatukset hyväksi. Täytynee nyt itse muuttaa ajatukseni paremmiksi. Olikohan se niin, että ylämäessä syke nousee ja ajatukset laskee? Kun mäki ja syke kääntyivät laskusuuntaan, ja samalla ajatukset nouseviksi. Nyt juuri ei tarvitse murehtia seuraavan työpaikan löytämistä. Eikä muuten tarvitse murehtia syöpäkasvaimiakaan. Kävin labrassa verikokeessa juuri eilen, ja sain samantien taas vastauksen, jossa kerrottiin, että kaikki on hyvin ja seurantaa jatketaan suunnitellusti. Suunniteltu tarkoittaa tekstiviestimuistutusta puhelimeeni vuoden kuluttua. Käyn taas verikokeessa, ja tuskin ehdin kotiin, kun saan vastauksen, jossa aina kerrotaan, että kaikki on hyvin. Onpa mukavaa.

Kun arki muuttuu tavalliseksi

Silloin tahtoo unohtua, että pienistä asioista kannattaa olla tyytyväinen. Niistä saa voimaa. Vaikka siitä, että auringonlaskussa on joskus hämmästyttävän kauniit värit. Katsokaa vaikka, tämän kuvan minä nappasin ikkunastani eilen illalla:



Joku toinenkin saattaa miettiä mistä löytäisi voimaa kohdata vaikeuksia

Olen ilmoittautunut Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen vapaaehtoiseksi vertaistukihenkilöksi. Yhdistys on kouluttanut minua ja muita vertaistukihenkilöitä sitä varten. Vielä ei ole ilmaantunut ketään tukeani kaipaavaa. Ajattelin kuitenkin, että mielelläni voin kulkea hetken matkaa mukana, jos joku vaikeuksissaan niin toivoo. Nyt kun minulla on kaikki hyvin. Saattaa olla, että siitäkin saa voimaa. Ei toisen ahdingosta, vaan jos voi olla toiselle hetken ihminen, joka kuulee ja kuuntelee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minulle kuuluu ihan hyvää, luulisin

  Olen kai selvinnyt tästä sairaudesta tällä kertaa. En entiselleni vielä lähestulkoonkaan, mutta tietääkseni minulla ei ole syöpää juuri nyt. En huomaa kasvaneeni ihmisenä. Jos olen siitä jotain oppinut, niin ehkä sen, että hetken aikaa muistan oman kuolevaisuuteni. Ja läheistenikin. Sekin unohtuu aika nopsaan. En osaa olla yhtään armollisempi kenellekään sen takia, että sairastin. Tuskin edes itselleni, vaikka joka päivä siihen pyrinkin. Harmin paikka, sillä olisi kiva, jos osaisin. Miten hienoa olisikaan, jos olisin muuttunut nainen, muutenkin kuin fyysisesti vähän runneltu ja pitkään taas aika huonokuntoinen. Jos ymmärtäisin elämää paremmin ja ottaisin rauhallisemmin vastaan kaikki arjen hankaluudet. Niin nyt ei kuitenkaan tapahtunut. Miksi aina vain tsemppausta? Luin artikkelin kirjasta, jossa kerrotaan kuulemma ”erilainen syöpätarina”. Artikkelin mukaan tarinat ovat pullollaan tsemppausta ja selviytymistä. Ja lehdet täynnä ihmisiä, jotka selvisivät. No, eivät ne kuo...

Aikalisä

Sain leikkausajan TYKSiin. Seuraava leikkaus on 20.5. Toivottavasti se on elämäni viimeinen leikkaus, sillä nyt tuntuu, että alkaa jo riittää sitä lajia. Samalla olen hyvin tietoinen siitä, että vaikka sairastumiseni olikin pelkkää huonoa tuuria, olen myös onnekas. Kasvain havaittiin ajoissa ja saatiin kokonaan poistetuksi. Ennusteeni on valoisa. Niin ei todellakaan ole kaikkien suolistosyöpään sairastuneiden kohdalla, kun tiedämme, että paikallisesti levinneeseen syöpään sairastuneistakin joka kolmas kuolee viiden vuoden kuluessa sairauden toteamisesta. Tutkimusta tarvitaan, ja siihen tarvitaan rahoitusta. Minä otan nyt aikalisän Sairaanhoitajan soitettua ja ilmoitettua tuon leikkausajan, en ensin tiennyt, mitä siitä ajattelen. Olin hiljattain suunnitellut, ja sanonut ääneenkin, että jos leikkaus tulee vielä ennen NUTS Karhunkierros -tapahtumaa, haluan siirtää sen myöhemmäksi. Siis leikkauksen. Vaan enpäs sanonut mitään. Ajattelin, että vai niin, vai sillä tavalla olette suunnitel...