Siirry pääsisältöön

Pitkä juoksu on juostu

 



Toivottavasti niitä tulee vielä monta, monta lisää. Oli se niin kivaa, ja sitä on hauskaa muistella. Siirsin ilmoittautumiseni Karhunkierrokselle ensi vuoteen, ja siitä on mukava haaveilla jo nyt. Kun juoksee, silloin on kaikki hyvin, eikä mikään ahdista.

Marraskuiset tunnelmat palaavat mieleeni

Nyt ahdistaa. Sain äsken TYKSistä tekstiviestin, jossa muistutettiin leikkausajasta ensi viikolla. Kääk! se on jo ensi viikolla. Olen luullut ja uskotellut itselleni, että yhtään ei tunnu missään, menen sinne niin kuin aina ennenkin. Äkkiä tajusin, että eipä huvittaisi. Olisi paremminkin huvittanut olla ihan terve. Ei mitään tällaisia ylimääräisiä harmeja ja hankaluuksia, kiitos.

Ajatusten voima

Tulee jostain kumman syystä mieleen yltiöpositiiviset neuvot, että elämässä voi saada mitä vain uskaltaa haluta. Kunhan osaa pyytää. No ei, ikävä kyllä. Ihan niin hyvin ei ajatuksen mahtava voimakaan toimi. Jotenkin niin sen pitäisi kuitenkin toimia, että asenteella voi vaikuttaa siihen, miten asioihin (siis lähinnä vastoinkäymisiin) suhtautuu. Parasta yrittää kammeta se asenne nyt oikeaan asentoon. Ei sekään aina mene ihan helposti. Kun huomaa pelkäävänsä tai ahdistuvansa, on helppo lietsoa itsensä syvälle pimeisiin tunteisiin.  Tällä en tarkoita, että hankalia tunteita pitäisi kieltää. Ei, niillä on kyllä paikkansa, niiltä ei voi elämässä välttyä, eikä ole tarkoituskaan. Vaan ei ole hyvä itseään hylätä hankalien asioiden keskelle. Jos tuntee kaipaavansa lohdutusta tai rohkaisua, silloin voi miettiä, miten parhaiten itselleen soisi sen, mitä eniten tarvitsee. Niinhän sitä tekisi parhaalle ystävälleenkin. Pitäisi kädestä, halaisi, sanoisi ehkä, että on ihan hyvä tuntea se, mitä tunteekin. Läheisten tuki on silloin äärettömän tärkeää.

Kaikki on aika hyvin – minulla

No joo, eihän minulla oikeasti ole mitään hätää enää. Opin kyllä elämään uuden fyysisen minäni kanssa, vaikka se ei ihan samanlaista tule olemaankaan kuin ennen sairastumista. Minulla on kuitenkin asiat hyvin nyt. Näillä sanoilla minä itseäni rohkaisin. Juttelin ystävieni kanssa, rauhoitin mieleni. Ei enää ahdista niin pahasti.

Tässä on vielä muutamia kuvia ilon hetkistä, keväästä, valosta ja onnesta. Sitäkin on paljon tämän sairastamisen keskellä ollut. Sellaisista saa voimaa. Kaikki tämän jutun kuvat on ottanut poikani Otto Itkonen




Syöpä on yhä vakava sairaus

Olen välillä lukenut kohtalotovereiden kirjoituksia omasta sairastumisestaan, hoidoista, toivosta ja epätoivosta, pelosta, kivusta, huolesta. Muistan, että sen takia minä tätä kampanjaa olen tehnyt, että toiset suolistosyöpään sairastuneet saisivat entistä paremman avun. Enemmän toivoa. Vähemmän huolta. Mieluummin helpotuksen kyyneleitä kuin surun, ahdistuksen ja menetyksen. Meidän etuoikeutemme on auttaa, koska pystymme. Jotta yhä useampi saisi sanoa itselleen ja läheisilleen: minä selvisin, ja edessäni on elämäni parhaimmat ajat.



Sinun apuasi tarvitaan

Koskaan ei voi tietää, mitä kenenkin kohdalle elämän varrella osuu. Ei minullakaan ole ainoatakaan niistä tekijöistä, joita suolistosyövän riskiä lisääviksi mainitaan, paitsi, että olen yli 50-vuotias. Sinun lahjoituksesi tutkimukseen on arvokas apu, yhdessä meissä on enemmän voimaa!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mistä nyt voimaa?

 Kävin juoksulenkillä. Yritin tehdä siitä kevyen lenkin, mutta ei juokseminen ole ollut kevyttä ainakaan kolmeen vuoteen. Vaikka miten hitaasti menisin, juoksu on juoksua, ja aika raskasta.  Kolme vuottako siitä tosiaankin on, kun minut ensimmäisen kerran leikattiin. Ajan kulumisesta yht'äkkiä muistan, että kolmen vuoden kuluttua minun on taas haettava töitä - ääh! Saman tien saan itseni kiinni: mistä näitä huonoja ajatuksia nyt tunkee päähäni? Juoksemisenhan piti kääntää ajatukset hyväksi. Täytynee nyt itse muuttaa ajatukseni paremmiksi. Olikohan se niin, että ylämäessä syke nousee ja ajatukset laskee? Kun mäki ja syke kääntyivät laskusuuntaan, ja samalla ajatukset nouseviksi. Nyt juuri ei tarvitse murehtia seuraavan työpaikan löytämistä. Eikä muuten tarvitse murehtia syöpäkasvaimiakaan. Kävin labrassa verikokeessa juuri eilen, ja sain samantien taas vastauksen, jossa kerrottiin, että kaikki on hyvin ja seurantaa jatketaan suunnitellusti. Suunniteltu tarkoittaa tekstiviestimu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minulle kuuluu ihan hyvää, luulisin

  Olen kai selvinnyt tästä sairaudesta tällä kertaa. En entiselleni vielä lähestulkoonkaan, mutta tietääkseni minulla ei ole syöpää juuri nyt. En huomaa kasvaneeni ihmisenä. Jos olen siitä jotain oppinut, niin ehkä sen, että hetken aikaa muistan oman kuolevaisuuteni. Ja läheistenikin. Sekin unohtuu aika nopsaan. En osaa olla yhtään armollisempi kenellekään sen takia, että sairastin. Tuskin edes itselleni, vaikka joka päivä siihen pyrinkin. Harmin paikka, sillä olisi kiva, jos osaisin. Miten hienoa olisikaan, jos olisin muuttunut nainen, muutenkin kuin fyysisesti vähän runneltu ja pitkään taas aika huonokuntoinen. Jos ymmärtäisin elämää paremmin ja ottaisin rauhallisemmin vastaan kaikki arjen hankaluudet. Niin nyt ei kuitenkaan tapahtunut. Miksi aina vain tsemppausta? Luin artikkelin kirjasta, jossa kerrotaan kuulemma ”erilainen syöpätarina”. Artikkelin mukaan tarinat ovat pullollaan tsemppausta ja selviytymistä. Ja lehdet täynnä ihmisiä, jotka selvisivät. No, eivät ne kuo...
2 kommenttia
Lue lisää

Aikalisä

Sain leikkausajan TYKSiin. Seuraava leikkaus on 20.5. Toivottavasti se on elämäni viimeinen leikkaus, sillä nyt tuntuu, että alkaa jo riittää sitä lajia. Samalla olen hyvin tietoinen siitä, että vaikka sairastumiseni olikin pelkkää huonoa tuuria, olen myös onnekas. Kasvain havaittiin ajoissa ja saatiin kokonaan poistetuksi. Ennusteeni on valoisa. Niin ei todellakaan ole kaikkien suolistosyöpään sairastuneiden kohdalla, kun tiedämme, että paikallisesti levinneeseen syöpään sairastuneistakin joka kolmas kuolee viiden vuoden kuluessa sairauden toteamisesta. Tutkimusta tarvitaan, ja siihen tarvitaan rahoitusta. Minä otan nyt aikalisän Sairaanhoitajan soitettua ja ilmoitettua tuon leikkausajan, en ensin tiennyt, mitä siitä ajattelen. Olin hiljattain suunnitellut, ja sanonut ääneenkin, että jos leikkaus tulee vielä ennen NUTS Karhunkierros -tapahtumaa, haluan siirtää sen myöhemmäksi. Siis leikkauksen. Vaan enpäs sanonut mitään. Ajattelin, että vai niin, vai sillä tavalla olette suunnitel...
Lähetä kommentti
Lue lisää