Voiman jäljillä

  Hyvää kannatti odottaa. NUTS Karhunkierroksen 55 kilometrin mittainen yöjuoksu on nyt takana. Onnellisesti, sanoisin. Mitään vammoja en kehooni kerännyt – mitä nyt vähän polveen sattui jyrkimmissä laskuissa, mutta se vähäinen kipu menee pian ohi ja unohtuu. Sunnuntaina esiintyi jälkioireena hassua kävelyä kankein jaloin, mikä saattoi johtua kokonaan lähes tuhannen kilometrin autossa istumisesta. Varat suolistosyövän tutkimukseen Aloittamassani haasteessa keräämämme summa lahjoitettiin kokonaan suolistosyöpätutkimukseen, kuten lupasinkin. Tutkimusapurahan, yhteensä 4000 euroa, sai TYKSin syöpäpoliklinikalla erikoislääkärinä työskentelevä ja Turun yliopiston tohtorikoulutettava Vesa Väliaho. Meidän osuutemme oli siis hippusen yli puolet tuosta lahjoitetusta summasta. Minulla oli ilo olla mukana luovuttamassa apurahaa Vesalle, ja samalla sain tilaisuuden hetken jutella hänen kanssaan, ja toivottaa menestystä jatko-opintoihin. Vesa kertoi, että on vaikea löytää aikaa tutkimuksen tek

  Olen kai selvinnyt tästä sairaudesta tällä kertaa. En entiselleni vielä lähestulkoonkaan, mutta tietääkseni minulla ei ole syöpää juuri nyt. En huomaa kasvaneeni ihmisenä. Jos olen siitä jotain oppinut, niin ehkä sen, että hetken aikaa muistan oman kuolevaisuuteni. Ja läheistenikin. Sekin unohtuu aika nopsaan. En osaa olla yhtään armollisempi kenellekään sen takia, että sairastin. Tuskin edes itselleni, vaikka joka päivä siihen pyrinkin. Harmin paikka, sillä olisi kiva, jos osaisin. Miten hienoa olisikaan, jos olisin muuttunut nainen, muutenkin kuin fyysisesti vähän runneltu ja pitkään taas aika huonokuntoinen. Jos ymmärtäisin elämää paremmin ja ottaisin rauhallisemmin vastaan kaikki arjen hankaluudet. Niin nyt ei kuitenkaan tapahtunut. Miksi aina vain tsemppausta? Luin artikkelin kirjasta, jossa kerrotaan kuulemma ”erilainen syöpätarina”. Artikkelin mukaan tarinat ovat pullollaan tsemppausta ja selviytymistä. Ja lehdet täynnä ihmisiä, jotka selvisivät. No, eivät ne kuollee

  Varainkeruukampanja suolistosyöpätutkimuksen hyväksi on päättynyt. Haluan kiittää kaikkia keräykseen osallistuneita. Haluan kiittää myös teitä, jotka olette minuakin viesteillänne ja ajatuksillanne tukeneet. Jokainen euro, jokainen viesti, jokainen hiljaa lähetetty voimahalaus ja -ajatus on ollut tärkeä. Tiedän entistäkin selvemmin, että en ole yksin poluillani. Kiitän myös Lounais-Suomen Syöpäyhdistystä, siellä Minna Lämsä ja Kati Tilli tekivät suuren työn kampanjan toteuttamiseksi. TYKSin vatsaosaton kirurgeja ja hoitajia saan kiittää siitä, että syöpä on nyt poissa, ja avannekin on poissa. Askel kerrallaan Nyt on vähän aikaa juoksukieltoa. Lääkärin määräyksestä. En tosin pystyisikään hetkeen juoksemaan. Muistan kyllä hyvin sen ilon, kun edellisen leikkauksen jälkeen otin ensimmäiset juoksuaskeleet. Sata metriä taisin peräti pinkaista, kävelylenkkini lomassa, vaikka sattui. Teen kävelylenkkejä jaksamiseni mukaan, vähitellen pidentäen matkaa. Juhannuksen jälkeen ehkä jo voin

  Toivottavasti niitä tulee vielä monta, monta lisää. Oli se niin kivaa, ja sitä on hauskaa muistella. Siirsin ilmoittautumiseni Karhunkierrokselle ensi vuoteen, ja siitä on mukava haaveilla jo nyt. Kun juoksee, silloin on kaikki hyvin, eikä mikään ahdista. Marraskuiset tunnelmat palaavat mieleeni Nyt ahdistaa. Sain äsken TYKSistä tekstiviestin, jossa muistutettiin leikkausajasta ensi viikolla. Kääk! se on jo ensi viikolla. Olen luullut ja uskotellut itselleni, että yhtään ei tunnu missään, menen sinne niin kuin aina ennenkin. Äkkiä tajusin, että eipä huvittaisi. Olisi paremminkin huvittanut olla ihan terve. Ei mitään tällaisia ylimääräisiä harmeja ja hankaluuksia, kiitos. Ajatusten voima Tulee jostain kumman syystä mieleen yltiöpositiiviset neuvot, että elämässä voi saada mitä vain uskaltaa haluta. Kunhan osaa pyytää. No ei, ikävä kyllä. Ihan niin hyvin ei ajatuksen mahtava voimakaan toimi. Jotenkin niin sen pitäisi kuitenkin toimia, että asenteella voi vaikuttaa siihen, miten

                                   Kuva: Marika Tauriainen                                  Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroin, minulle tuli pakottava tarve kiristää aikataulua pitkän juoksun suhteen. Samalla osallistumiseni NUTS Karhunkierros -tapahtumaan siirtyi ensi vuoteen. Sen takia NUTS-tunnus on poistettu keräyskampanjan Facebook-ryhmästä. Keräys toteutuu kuitenkin kuten on suunniteltu, ja osallistumisaikaa on vielä toukokuun loppuun saakka. Muistathan osallistua, ja haasta kaveritkin mukaan! Sunnuntaina heti vapun jälkeen solmimme lenkkitossun nauhat ja pakkasimme juoksuliiveihimme juotavaa ja muuta matkalla tarvittavaa. Osan mahdollisesti tarvittavista huoltotarvikkeista jätimme lähtö- ja maalipaikalle, jonka kautta kuljimme kaksi kertaa. Reittimme oli jaettu kahteen 20 km ja yhteen 15 km mittaiseen lenkkiin. Näin meidän ei tarvinnut kantaa kaikkea mukanamme koko matkaa. Reittikartasta näkyy, missä menimme. Reitti saattaa näyttää vähän sekavalta, koska menimme s

  Miten käy virittyminen kisatunnelmaan, kun ei ole kisaa? Ainakin edessä olevan matkan pituus saa aikaan sopivasti perhosia vatsanpohjaan. Vaikka sanotaan, että matka ei tapa, vaan vauhti, niin lähden kyllä taittamaan matkaa tuntien kunnioitusta jokaista edessä olevaa kilometriä kohtaan. Karhunkierrokselle sitten ensi vuonna Toukokuulle varatun leikkauksen takia Karhunkierros jää minun osaltani ensi vuoteen. Lähdemme 55 kilometrin retkellemme kolmestaan Paimiosta. Minulla on mukanani tutusta lenkkiporukasta Marika ja Pasi. Molemmilla on kokemusta pitkistä juoksumatkoista ja poluilla juoksemisesta, ja molemmat ovat hauskaa juoksuseuraa. Lenkkikaverini ovat suunnitelleet meille reitin, he tuntevat Paimion juoksumaastot kuin omat taskunsa. Minun tarvitsee siis vain valmistaa itseni ja kaikki se, mitä voin kuvitella juoksussa tarvitsevani.  Reitti on suunniteltu juostavaksi kolmessa kierroksessa, jotka kaikki käyvät lähtöpaikan kautta. Silloin voimme käyttää lähtöpaikkaa huoltopiste